Aiemmat postaukset lukeneena, teillä on varmasti jo käsitys allekirjoittaneen "raskaasta kaasujalasta" ja kaikista muistakin henkisistä vaikeuksista. Raskas kaasujalka voi kyllä olla myöskin psyykkinen vika tai johtua vain jalan painosta ja jalan omistajan huonosta kunnosta. Tai autosta. Meidän auto esimerkiksi tykkää musiikista, miten parempi meno auton sisällä, sitä enemmän autollakin alkaa menojalkaa vipattamaan ja mittari kipuaa kuin salaa, jos ei nyt törkeään, niin lievään ylinopeuteen. Joissain autoissa tätä ominaisuutta ei ole, tai se on törkeästi kumottu idiotus cuscimuksella, eli siis idiootilla kuskilla.

Idiotus Cuscimus on ihmisryhmän yksi alalaji, se jakaantuu vielä moneen eri tyyppiin, nyt käsittelemme tarkemmin tyyppiä I.C. Jarrumus Maximus, joka toisinaan muistuttaa hyvinkin suuresti sisarlajiaan I.C. Hidastelus Maximus. Elikkäs...

Ajelin pari päivää sitten _kaikessa rauhassa_ Tikkurilassa kun eteeni töpsähti mainio yksilö Jarrumus-lajista. Ensin en heti tajunnut kramppasiko sedällä jalka välillä vai oliko hänellä huono näkö vai mikä ihme oli ongelman nimi. Siinä seuraavat 15 kilometriä köröteltyäni ja paniikkijarrutuksia (no ei sentään, turvavälit pelastaa AINA) tehtyäni, totesin bongauksen aidoksi, pesunkestäväksi jarrumieheksi. Ja siis tosiaan, mieheksi. Keski-ikäiseksi volvolla ajavaksi jarruMIEHEKSI. Jos totta puhutaan, ärsytys olisi ollut pienempää, jos en olisi meinannut pamauttaa perseeseen pariin otteeseen. Lajilleen uskollisena kuski nimittäin jarrutti JOKAISESSA _mutkassa_, suoralla, jos edessä oli vaikka 25 metrin päässä liikenneympyrä jossa ei ollut ketään, eikä edes tulossa, uudelleen vielä ennen ympyrää ja ympyrässä ja ympyrästä poistuttaessa ja niin matka jatkui. Aina kun kuvittelin että nyt se tuli järkiinsä, verkkokalvoille ilmestyi Volvon jarruvalojen hehku. Uskomatonta. Ja kun ei voi edes syyttää keliolosuhteita, joo, oli märkää, mutta ei vesisadetta, ei lunta, ei räntää ei jäätä, ei edes viereisellä pellolla.

Ja sitten tultiin risteykseen. Ei valoristeykseen, sellaiseen, missä olimme molemmat kääntymässä sivutielle vasemmalle ja vastaan oli tulossa 200 metrin päässä auto, saattoi olla kauempanakin. Mitä tekee Jarrumus Maximus. Aivan oikein, jarruttaa, pysäyttää auton ja jatkaa matkaa. Minä perässä, koska vastaantuleva auto oli edelleen huitsin nevadassa. Siinä me körötellään tietä, jolla on 60 km/h rajoitus, meille riittää nopeudeksi 30, mitä sitä turhaa kiirehtimään, ehtiihän sitä jarruttelemaan enempi kun ei liikaa hätäile. Seuraavassa risteyksessä tiemme erkanivat. Onneksi, muuten Jarrumies olisi saanut painaa taas jarrua ja puida nyrkkiä kun tuhkanharmaa paholainen olisi karauttanut jarruvaloista ohi ja pyyhältänyt matkoihinsa.

Mietiskeltyäni asiaa sain aiheesta vielä sen myönnytyksen, että saattoihan herralla olla ihan oikeasti vain villi auto, joka olisi halunnut irroitella, ja sen takia kuljettaja joutui jarruttelemaan. Mutta siinä tapauksessa keski-ikäinen herra oli valinnut itsellensä väärän auton, mutta se onkin sitten jo toinen tarina...

Pakko jatkaa vielä muutama sananen autokoulusta. Suomessa autokoulussa saa hyvän koulutuksen autolla ajoon, tai ainakin itse koen saaneeni, ainakin verrattuna Amerikan malliin missä ostat ensin vihkosen ja luet säännöt läpi, käyt jonkun pilipali-rasti-ruutuun-kirjallisen ja inssin ajat automaattivaihteisella autolla ja koko lysti maksaa alle 50 euroa. Amerikan mallissa täytyy kyllä sanoa, että hinta on paljon siedettävämpi mitä suomalaisessa... Kuten sanottua, oma autokouluni oli vielä keskimääräistä kalliimpi, kiitos sen paahtoleipämainoksen, mitä jäin tuijottamaan kerran bussin kyljestä ja opettajani oli vakuuttunut, että ajan edessä olevan perään, vaikka HYVIN tiesin, että missä mennään ja edessä olevaan oli matkaa vielä ainakin puoli metriä. Toinen syy lisätunteihin saattoi olla se kerta, kun opettaja pelästytti kesken keskittyneen ajoni ja kysyi että aionko kauankin ajaa vielä ohituskaistalla... Vaistomaisesti käänsin rattia ja yhtä vaistomaisesti(?) opettaja karjaisi jotain sivulle katsomisesta ja tarrasi rattiin...

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, pidin opettajasta kyllä, ja opinkin paljon. Kiitos autokoulun, erotan nykyään oikean vasemmasta ja toisin päin... Taikasana on VolvO ;). Opin myös matematiikkaa; yksi miinus yksi on kaksi... Väännetään rautalangasta varmuuden vuoksi, miten se on mahdollista... Otetaan yksi raskaana oleva nainen, miinustetaan siitä lapsi ja tsadam! meillä on kaksi ihmistä. Eli mummi, ei hätää, rahat käytettiin hyvin...

Negatiivisiä asioita on vaikea muistaa enää, sekin oli vain hauskaa, kun opettaja epäili useampaan kertaan, ettei kortti pysy edes puolta vuotta taskussa, on kuulemma niin painava kaasujalka, sen lisäksi opettaja kielsi radion kuuntelun, puhelin olisi pitänyt laittaa äänettömälle ja mitäköhän kaikkea muuta, no, kaikki häiriöt minimiin, olisi varmaan ehdottanut silmälappuja ja korvatulppiakin, mutta hillitsi itsensä. Needless to say, näiden 3,5+ vuoden aikana minut on pysäytetty huikeat 3 kertaa. Eikun 4, kaksi kertaa meidän jo edesmenneellä (luojan kiitos!) Liekki-nimisellä civicillä, 2 kertaa puhallutusta varten toisella, hienommalla civicillä. Nekin puhallutukset olivat samalla kertaa, ajeltiin kaverin kanssa ympäri vähän matkan päässä ja uudelleen puhaltamaan että nähdään lisää kivoja poliisisetiä ;) Suureksi hämmästyksekseni säästyin pysäytykseltä (/sakolta/vankilalta/miltä tahansa) myös silloin vajaa kuukausi kortin saamisen jälkeen kun yritin risteysalueella rysäyttää maijan kylkeen... (***keleen maastoväriset pakettiautot, miten sellasia muka pystyy huomaamaan?!) Ehkä ne ajatteli, että toi on taas noita.. ..toivottomia...:D

Uusi vaihe alkaa... Autolla ajellessa havaitsee yllättävän paljon epäkohtia, lähinnä siis muissa tietenkin, mutta joskus ehkä joku lapsus omassakin toiminnassa yllättää... Tästä innostuneena päätin alkaa pitämään kirjaa kaikista niistä epäkohdista jotka pitää karsia tuolta teiltä ja turuilta, että minulla, ja sinulla, lukijani, olisi mukavampi ajella.

Ensimmäisenä voisin esitellä itseni, jos jotakuta kiinnostaa tietää kuka täällä raapustelee yön pimeinä tunteina netissä jotain autoblogia, vaikka autotuntemus on huonompi kuin itseasiassa eräällä 3 vuotiaalla pojalla, joka häpeäisi äitiänsä ja näitä kirjoituksia, jos osaisi... :D

Sain kortin kohta (kesällä) 4 vuotta sitten, se olikin yksi saavutus.. Ennenkun pääsin edes inssiin kokeilemaan, autokouluopettajani käski minut ottamaan 10 lisätuntia. Ei kuulemma mitään saumaa muuten. Jos totta puhutaan, istuisin varmaan muuten vieläkin siellä autokoulussa ja harjoittelisin liikennevalojen tunnistusta ja jarrutusta punaisiin valoihin tullessa, mutta onnekseni koitui tuo jo aiemmin mainittu lapsukainen, jonka tulo nopeutti opettajaakin sen verran että lähetti inssiin, mistä meni heti ensimmäisellä kerralla läpi. (Kenellä ei mene? Tunnustaako kukaan?)

Itse inssiajo meni kohtalaisesti, tottakai sinä kesänä kun aurinko paistoi kolmen kuukauden aikana 90 päivänä, niin juuri sinä päivänä satoi vettä, erityisesti vielä juuri silloin kun lähdin ajamaan huisin pelottava inssimies kyydissä. Suurempia kämmejä ei tullut, mitä nyt kun yritin vaihtaa kolmoselta kakkoselle, vaihdoinkin neloselle ja siitä sitten ykköselle sujuvasti... Mummot ja lastenvaunut muistin päästää tien yli ja kaikki oli hienosti. Takaisin asemalle tullessa inssimies käski peruuttamaan auton parkkiin, ikinä ennen sitä (eikä varmaan sen jälkeenkään) ei ole auto mennyt niin siististi ja suoraan ruutuun peruuttamalla, sitä en tietenkään kertonut inssille :D. Jaarittelu sikseen, inssi meni läpi, opettaja oli ihmeissään ja kahden viikon kuluttua olin ajamassa Hyvinkäältä Helsinkiin autolla yksin kun synnytys oli käynnissä... Ja tässä sitä nyt ollaan, kirjoittamassa autoilusta blogia keskellä yötä.